Santorini

Santorinilla on juuri niin kaunista kuin kaikki ennakkoon näkemäni kuvat antoivat ymmärtää. Postikorteista tutut maisemat; valkoiset talot sinisine ovineen ja kirkot sinisine kupoleineen ovat vähintään yhtä kauniita paikan päällä. Vietimme Santorinilla ikimuistoisen synttäriviikon ystävien ja perheen kanssa.

Kirkkoja muuten todella riittää, niitä on useita joka kylässä. Sininen väri kuvastaa taivasta ja sen vuoksi kirkon katot on maalattu siniseksi. Samoin tuo taivaan väri tuo turvaa 24/7 ja tämä on syynä talojen sinisiin oviin.

Me olimme vuokranneet villan Imeroviglin kylästä. Lähes koko saaren kiertäneenä olen ehdottomasti sitä mieltä, että se oli loistava valinta. Omaan makuun Oiassa oli liikaa ruuhkaa ja turisteja jo toukokuussa. Saaren toisella puolella puolestaan on toki rannat, mutta meitä ei niinkään kiinnostanut rannalla makoilu ja toisaalta jos asut esim. Kamarissa, niin voisit periaatteessa olla yhtä hyvin missä tahansa Kreikan kohteessa. 

Kamarin rantaa

Kaunis näkymä Imeroviglissä 

Imerovigli

Imerovigli kylpee ilta-auringossa

Paikallisbussilla pääsee edullisesti paikasta toiseen. Kertamaksu 1,80 euroa per henkilö. Tosin toisinaan bussit olivat niin täysiä, että useampikin saattoi ajaa ohi pysäkillä odottavan.

Taksijärjestelyt eivät suoranaisesti hurmanneet toiminnallisuudellaan. Taksiasemia oli tosi harvassa ja usein neuvottiinkin tilaamaan taksi jopa 2 tuntia ennen ajankohtaa. Me käytimme paljon tilataksia, koska useimmiten meitä liikkui 6 henkilön porukka. Hinnat vaihtelivat 6 ja 8 euron välillä per henkilö, matkasta riippuen. Tätä Black Pearl-taksifirmaa voi kyllä suositella lämpimästi ja etenkin sen kiharatukkaista kuljettajaa, Deania.

Äitienpäivää vietimme Kamarissa. Siellä on rantaravintoloita vieri vieressä, joten valinnan varaa riittää. Me valitsimme Vinsanto-nimisen ravintolan eikä tarvinnut pettyä. Ruoka oli todella hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Saimme nimittäin useita erilaisia väli- ja jälkiruokia pitkin ateriaa eikä niitä laskutettu.

Imeroviglin ravintoloista voimme lämpimästi suositella Anestista ja Posidonia. Molemmat pienehköjä, perinteisiä kreikkalaisia tavernoita. Juhlaillallisen nautimme Athenian Housessa, josta oli henkeäsalpaavat näkymät alas merelle ja auringonlaskuun. Myös ruoka-annosten ja palvelun  osalta ravintola voisi helposti hakea Michelinin tähtiä. Toki myös pieni Let´s Eat tarjosi todella herkulliset gyros-annokset pieneen nälkään. 

Yhtenä loma-aamuna vietimme joogatunnin paikallisen Veronikan ohjaamana. Ihana Veronika osasi hienosti ottaa meidät kaikki ja meidän jooga-osaamisemme (tai paremminkin osaamattomuutemme :) ) huomioon ja tunti sujui mukavissa merkeissä. Joskin kuumuus hieman haittasi, vaikka aloitimme jo klo 8.30. Paitsi yksityistunteja, Veronika ohjaa joogaa myös omissa tiloissaan.

Yoga by Veronica näytti meille mallia

Ja me yritimme tehdä perässä 

Maisemaa matkalla Imeroviglistä saaren pääkaupunkiin, Firaan. Matkaa kertyi kolmisen kilometriä. Firasta pystyy kävelemään saaren päähän, Oiaan saakka. Koko

Köysirata Firassa. 

Naapurin kissat kävivät ilahduttamassa meitä päivittäin. Etenkin ruoka-aikaan. 

Imerovigli iltavalaistuksessa. Taustalla siintää  Oia. 

Vuokrasimme myös pikkubussin ja kuljettajan ja teimme muutaman tunnin sightseeing-kierroksen saarella. Kuljetus maksoi 60 euroa tunnilta ja sama hinta tuntui olevan voimassa lähes joka puolella, myös pienemmille autoille. 

Me poikkesimme mm. Megaholorissa, joka on  Santorinin pienin kylä. Sen pienet kujat houkuttelevat kurkistamaan peremmälle. Vierailimme myös esihistoriallisessa luola-asunnossa. 

Vychladan satamassa oli vieri vieressä kalastajien vaatimattomia veneitä ja hulppeita huvialuksia. 

Akrotíri oli saaren merkittävä kauppa- ja satamakaupunki 1900–1600-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Kaupunki tuhoutui tulivuorenpurkauksessa noin vuonna 1627–1600 eaa. ja hautautui tuhkaan samalla tavalla kuin Pompeiji. . Nykyisin Akrotíri on yksi  merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Kaupunki tunnetaan erityisesti sen minolaisista seinämaalauksista. Kaupunkia kaivetaan edelleen esille vaiheittain.

Kaivausalueelle on 12 euron sisäänpääsymaksu. Kuljettajamme kertoi naureskellen jonkun kuvanneen sitä "vain kasaksi kiviä". No, kieltämättä sitähän se äkkisilmäykseltä olikin. Toki rakenteita tarkemmin tutkimalla saattoi nähdä paljonkin mielenkiintoisia asioita. Ehkä enemmänkin miesten juttu.

Akrotiri

Red Beach 

Yksityinen auringonlaskuristeily 380 Lagoon-katamaraanilla oli erittäin mukava kokemus. Sattui hieman pilvinen ilta eikä auringonlaskua oikein näkynyt, mutta muuten hieno reissu ja hintaan sisältyi hyvät grilliruoat sekä paikalliset juomat. (virvoitusjuomat, vesi, valkoviini, olut, ouzo). Hinta oli n. 900 euroa matalasesongin ollessa vielä meneillään. Keskikesällä privaattireissusta saa pulittaa aika paljon enemmän. Meidän reissumme toteutti Santorini Yachting Club ja yritystä on helppo suositella. 

Lagoon 380 -katamaraani soveltui loistavasti meidän 8 henkilön ryhmälle. 

Näkymiä merimatkan varrelta

Veneen kippari

Grilliherkut valmistuivat veneellä

Jääkiekon MM-kisoja piti tietysti seurata myös Santorinilla. Onneksi C Morea on mahdollista nykyään katsoa ilman eri kustannusta myös EU-alueella.  

Risteilyt lähtevät ja palaavat kauniiseen merenpoukamaan, Ammoudi Bayhin. Sinne kannattaa suunnata muutoinkin, sillä rantabulevardia reunustavat lukuisat tasokkaat kalaravintolat. Ammoudi Bay sijaitsee suoraan Oian alapuolella. 

Ammoudi Bay

Ammoudi Bayn kalaravintolan tarjontaa

Ammoudi Bay

Aasi parkissa 

'

Satamaan pääsee Oiasta kiemurtelevaa kävelytietä pitkin. Portaita on suhteellisen paljon ja takaisinpäin useat turistit tulivatkin aasikyydillä. Aaseja riittikin matkan varrella runsaasti. Me eläinrakkaat turistit tosin säälimme hieman niitä, kun joutuivat seisoskelemaan siinä kuumuudessa. Eikä vielä oltu edes lähellekään kuumimmassa sesongissa.

Muutenkin useaan kertaan pohdimme kuinka paljon ihmisiä mahtaa keskikesällä kapeilla kujilla tungeksiakaan tai kuinka Santorinin pieni lentokenttä vetää matkustajia ruuhka-aikaan. Toukokuun parinkymmenen asteen lämpötilat tuntuivat myös riittävän kuumilta auringon paahtaessa. Illat toki olivat vielä suhteellisen viileitä.

Jos maisemat muutoin olivatkin kuin postikortista, niin Santorinin auringonlasku tuotti meille pienen pettymyksen.  Se ei ollut ihan niin upea kuin etukäteen oli mainostettu ja minkälaisen mielikuvan olimme asiasta luoneet. Kaunishan se toki oli, kuten auringonlasku aina, mutta upeampiakin olemme maailmalla nähneet. Uskokaa tai älkää,  jopa Suomessa. 

'

Santorinilla useasta kaupasta löytyi näitä tynnyreitä, joista saattoi ostaa toivomansa määrän paikallista viiniä edulliseen litrahintaan, tosin muovipulloon. Maku oli kuitenkin yllättävän hyvä. 

Paikallisia ruokia

Kolmen lihan ruoka-annos Athenis Housessa, Imeroviglissä 

Kala-annos ja kesäkurpitsaa, Athenian House

Baklava vei kielen mennessään

Suussasulavaa suklaakakkua ja mansikkasorbettia

Kasvissyöjän herkullinen pasta-annos

Paikalliset, kuuluisat tomaattipallot

Viinilehtikääryleet 

Synttäriyllätyksenä paikallinen onnittelulaulu ja kukkakimppu meidän aamupalapojalta

Imerovigli

Imeroviglin valkoisia rakennuksia. 

Imerovigli

Aamukävelyllä tavattu aasi Imeroviglissä

Mama Thira oli mukava ravintola Firostefanissa

Anna A Photography ikuisti muistot upeiksi kuviksi.