Serpenttiinitietä ja vuoristoa matkalla Kotorista Budvaan!

Alla oleva kuva on otettu huoneemme parvekkeelta ja onhan tuo maisema niin kaunis! Majoitumme Budvassa Avala Resortissa. Sesonki on vasta alkamaisillaan ja varmaankin osittain siitä syystä saimme upgraden yhteen heidän parhaista huoneistaan, luxury suiteen. Toki silläkin saattaa olla osuutta, että saatoin mainita meidän olevan 25-vuotishääpäivämatkalla. On aika kätevää, kun tällä viikon matkalla yövymme kolmessa eri paikassa, aina voi käyttää uudelleen tuota hääpäiväkorttia. :)

Hotellihan on tosi iso kompleksi, ehkä vähän liiankin suuri omaan makuuni, mutta toisaalta täällä on helppo viettää lomaa, kun kaikki palvelut löytyvät "omasta pihapiiristä". Hotellihan sijaitsee ihan meren rannalla ja vesi on muuten todella kirkasta! Myös Vanhankaupungin portti on kivenheiton päässä.

No mutta kuinka sitten päädyimme tänne Kotorinlahdelta?

Lähdimme ajelemaan Kotorista jo ennen aamukasia. Ajatuksena poiketa Lovcenin kansallispuistossa ja entisessä pääkaupungissa, Cetinjessä, matkan varrella. 

Vuokra-Citikka oli toisinaan kovilla, mutta hyvin jaksoi viedä meidät ylös saakka.

Navigaattori tarjosi ajoreittiä isompia teitä pitkin, mutta olimme kuulleet serpenttiinitiestä, joka oli paitsi huomattavasti lyhyempi reitti ylös Lovceniin, myöskin todella kaunis maisemareitti.

Itsehän olin hieman epäileväinen sen suhteen, onko reitillä paljon turistibusseja, joiden ohittaminen todella kapealla tiellä on haastavaa. Johtui ehkä aikaisesta ajankohdasta sekä siitä, ettei sesonki ole vielä päässyt kunnolla käyntiin, mutta kohtasimme vain muutaman auton matkan varrella eikä niistä yksikään onneksi ollut bussi tai kuorma-auto.

Serpenttiinitien pituus on noin 13 km, mutta aikaa sen ajamiseen kului meillä tunnin verran. Pääosin siitä syystä, että oli ihan pakko pysähtyä useimmissa neulansilmissä ottamaan valokuvia maisemista, jotka olivat kertakaikkiaan henkeäsalpaavan kauniita! Maisemat avautuivat Kotorinlahdelle ja aina merelle saakka. Ehdottomasti suosittelen tätä reittiä Kotorista Lovceniin!

Pääsymaksu Lovcenin kansallipuistoon oli 2,50 € / henkilö. Lipunostopaikalta oli matkaa huipulle vielä reilu 10 km ja se taittui jälleen mutkittelevaa tietä ja maisemia ihaillen. Paikka on vuorikiipeilijöiden suosiossa ja hiihdetäänpä täällä talvella myös maastohiihtoa. 

Puiston suurin vetonaula on kuitenkin Montenegron suurimman sankarin, Petar II Petrovic Njegosin, hautamausoleumi. Se sijaitsee toiseksi korkeimmalla huipulla 1657 metrissä ja sinne päästäkseen pitää kiivetä 461 porrasta. Mausoleumin edustalla on kaksi 3,7 metriä korkeaa marmorista naispatsasta ja porttien sisäpuolella on mustasta marmorista tehty patsas, jossa Njegos on kotkan siipien suojassa. Pääsymaksu mausoleumiin on 3 euroa per henkilö ja sillä pääsee myös alakerrassa sijaitsevaan hautakryptaan sekä näköalatasanteelle mausoleumin taakse. Petrovic oli prinssi-piispa ja myöskin runoilija. Hänen aikakaudellaan Montenegro eli loistokauttaan. Petrovic kuoli vuonna 1851 vain 37-vuotiaana.

Mauseleumin edustalla olevat naispatsaat ovat 3,7 m korkeita. Siinä vierellä tunsi itsensä pieneksi. 

Petrovicin hautakivi.

Lovcenista matka jatkui siis Cetinjeen, joka on siis Montenegron aiempi pääkaupunki ja kovin viehättävä paikka. Kaupungin elämä on pääosin keskittynyt pitkän kävelykadun ympärillä oleviin pieniin kahviloihin sekä aukioon, jossa sijaitsee mm Kuningas Nikolan museo.

Kuningas Nikolan museo Pazar-aukiolla. 

Tienviitat näyttävät välimatkat mm Vatikaaniin ja Louvreen.

Cetinjen pitkä kävelykatu

Rannikolle ja Budvaan oli enää reilun 30 kilometrin matka ja se taittui nopeasti uutta asvaltoitua tietä pitkin. Nopeusrajoitusten kanssa saa olla tosin täällä tarkkana, koska poliisit ovat todella aktiivisia, ja jos esimerkiksi ohitat huomattavasti hitaammin edessä ajavan ajoneuvon keltaisilla viivoilla, poliisit ilmestyvät kuin tyhjästä sakottamaan. Näin kävi meillekin edellisellä reissulla, mutta nyt osasimme jo olla valppaina asian suhteen.
Hotelli Avala Budvassa ei tuottanut pettymystä. 

Tätä tekstiä kirjoittelen huoneen parvekkeella ja silmä lepää kauniissa merimaisemassa, aaltojen kohinan ollessa ainoa taustameteli.

Toki täällä meteliäkin riittää, sillä Budvaahan kutsutaan uudeksi Ibizaksi. Klubeja on useita ja ne ovat auki aamuun saakka, mutta me vanhukset ehdimme unten maille jo ennen kuin ne edes aukeavat. Tänään on tosin perjantai, joten saapa nähdä, pitääkö käydä katsastamassa tuota kuuluisaa Budvan yöelämää. 

Vanhakaupunki on täälläkin kaunis. Pieniä, yllätyksellisiä kujia, kaksi kirkkoa ja linnake (Citadel), jonne pääsee vierailemaan 2,50 euron pääsymaksua vastaan. Lin.nakkeen muurien suojissa on myös pieni museo ja kirjasto. Linnakkeessa järjestetään kesäisin paljon tapahtumia, mm. vuotuinen "Theatre City Festival".

Näin kesäkuun alussa Budva on selkeästi vasta heräilemässä vilkkaaseen sesonkiinsa. Mielestäni tämä on loistava ajankohta matkustaa Budvaan, koska missään ei ole vielä ruuhkaa, mutta sää on lämmin (kuuma) ja aurinkoinen. Hinnatkin ovat edullisemmat kuin heinä-elokuussa.

Meidän osaltamme maisemat ja maa vaihtuvat jälleen huomenna, kun siirrymme takaisin Kroatian puolelle. Kaksi viimeistä yötä vietämme Cavtatin pienessä kylässä Dubrovnikin kupeessa. 

Ranta-alueella on varmasti tuhansia aurinkopetejä ja -varjoja odottamassa sesongin alkua. Näin kesäkuun alussa suurin osa oli vielä tyhjillään.

Aamulenkin kauniit maisemat Budvan satamassa.

Budvan rantaa. Vesi täällä on todella kirkasta.