Kolme kohdetta kerralla, mutta mikä nousi meidän suosikiksi?

Matka Balkanille heitetty! Ja jälleen kerran kotiintuomisina niin paljon ihania muistoja. Mieleen jäivät erityisesti alueen mahtavat maisemat, ystävälliset ihmiset ja herkullinen ruoka!

Asuimme siis Montenegron puolella Kotorissa ja Budvassa sekä Kroatiassa Cavtatissa.

Pyysin matkakumppania asettamaan matkakohteemme parhausjärjestykseen ja tein samoin itse. Molempien lista näytti tältä:

1. Kotor
2. Cavtat
3. Budva

Valintaan vaikuttivat varmasti monet seikat. Sää oli koko ajan aurinkoinen ja helteinen, joten siitä ei yksikään paikka saanut extrapisteitä. Päättelimme, että Kotorin nosti ykköseksi sen ainutlaatuinen tunnelma. Myös edulliset hinnat ja loistavat ravintolat toivat lisäpisteitä. Kotorinlahdella on niin paljon pieniä, viehättäviä pikkukyliä, että siellä saisi helposti vierähtämään vaikka usean viikon.

Kakkospaikasta käytiinkin sitten kovempi kisa ja periaatteessa kumpi tahansa olisi voinut voittaa.

Cavtat päihitti Budvan ihan tunnesyistä, siellä yksinkertaisesti viihtyi niin hyvin! Budvassakaan ei missään nimessä ollut mitään moittimista. Nuoremmat matkaajat viihtyisivät itseasiassa kaikkein parhaiten varmaankin juuri Budvassa, koska sanotaanhan Budvaa uudeksi Ibizaksi. Tässä kirjoittaessani tulin oikeastaan siihen tulokseen, että me olisimme voineet skipata Budvan kokonaan ja jakaa lomaviikon Kotorin ja Cavtatin kesken. 

Montenegron lomailua helpottaa myös sen valuutta, euro. Toki myös Kroatiassa voi maksaa euroilla ja kortithan käyvät kaikkialla. Kroatian kunan kurssinkin oppi nopeasti, hintatason saa suurinpiirtein selville jakamalla hinnat seitsemällä.

Meidän talo Kotorinlahdella

Majoituimme kolmessa hyvin erilaisessa paikassa; Kotorissa pienessä apartments-tyyppisessä talossa, jossa oli yhteensä 5 huoneistoa. Meidän asunnossamme oli yksi makuuhuone, iso olohuone-/keittiö-yhdistelmä, kylpyhuone ja maaterassi merinäköalalla. Hinta oli 90 €/yö. Paikallinen turistivero (1 € per yö per henkilö) tulee aina hintoihin myös päälle. Hotellissa oli uima-allas ja polkupyörät käytettävissä. Isäntäpari oli erittäin ystävällinen ja auttoi kaikissa kysymyksissä. Yksityismajoitusta Kotorinlahdelta saa paljon edullisemminkin, mutta silloin hintaan ei välttämättä kuulu ilmastointi tai paikassa ei ole uima-allasta. 

Näkymä asunnon olohuoneesta / terassilta

Budvan majoitukseen olimme satsanneet eniten. Sijainti oli tärkein kriteeri ja se Avala-hotellilla onkin aivan ensiluokkainen, koska paitsi, että se on rannalla, myös Vanhankaupungin portit sijaitsevat ihan hotellia vastapäätä. Hotelli on tosi iso ja huoneita useissa rakennuksissa yhteensä parisataa ja lisäksi 65 villaa. Rantatuolit ovat maksuttomia ja ainakin näin kesän alussa niitä oli runsaasti vapaana. Uima-allas oli myös upea infinity pool. Meillä tosin kesti hieman aikaa löytää reitti sinne, mikä kuvastaa hotellin suuruutta ja sokkeloisuutta.

Huoneen hinta oli kyllä korkea Montenegron hintatason huomioonottaen. Pulitimme huoneesta 290 € per yö. Joskin huomasin hotellikansiosta, että meille upgradena annettu sviitti olisi maksanut jopa 450 € yöltä.

Näkymä Budvan hotelli Avalan parvekkeelta

Yksi Avalan rakennuksista. Meidän huone sijaitsi ylhäällä oikealla

Cavtatin hotelli oli nimeltään yksinkertaisesti Hotel Cavtat. Kyseessä on luokitukseltaan kolmen tähden hotelli ja  tasoltaan jotain näiden kahden aikaisemman väliltä. Tunnelmaltaan hotelli oli erittäin rento ja mukava. Huoneesta toki puuttuivat Avalan ylelliset kylpytuotteet ja kapselikeitin, ja se oli myös kooltaan suhteellisen pieni, mutta 7.kerroksen parvekkeelta avautuva upea merimaisema korvasi nämä puutteet. Uima-allasalue oli myös erittäin mukava ja sieltä pystyi myös ihailemaan maisemia pitkälle Cavtatinlahden yli.

Hotellli Cavtat kuvattuna Ciparis-ravintolasta

 

Cavtat-hotellin uima-allas

Budvasta Cavtatiin

Budvan rantaa, taustalla vanhakaupunki

No niin, lauantaina oli aika siirtyä kolmanteen ja viimeiseen lomakohteeseen. Kummasti sitä muuten tottuu purkamiseen ja pakkaamiseen, ja onneksi tavaraa ei ihan hirveästi ollutkaan mukana. Itse tykkään kuitenkin purkaa tavarat kaappeihin, vaikka majoitusaika olisi lyhytkin.

Budvasta vielä pari sanaa; 

Paikan ravintolatarjonta ei meitä oikein vakuuttanut. Luultavasti huonoa tuuria.  Ensimmäisenä iltana mieli teki italialaista, mutta vanhankaupungin Spaghetti-ravintola ei kyllä tarjoillut mitään erityisen kulinaarisia elämyksiä. Alkupalaksi tilatut bruschetat olivat niin kovia, että ne aiheuttivat kysymyksen, kumpi kestää; leipä vai hampaat. :)

Budvan satamaa aikaisin aamulla

Toisena iltana päätimme ruokailla rantakadun varrelta ja ihailla Budvan satamaa. Ravintoloita onkin tarjolla ihan vieri vieressä ja melkein uskon, että ruoka on suht samantasoista ja -hintaista niissä kaikissa. Ravintola Olimp tarjosi oikein maukasta kalaa, joka oli ensin grillattu ja sen jälkeen kypsennetty hetki vielä uunissa leivinpaperin sisällä yhdessä vihannesten kanssa. Paikallinen rosé-viini oli muuten hyvää ja sopi useimpien ruokien kylkeen.

Ravintola Olimpin kala-annos

Näkymä Olimp-ravintolasta

Ihailimme, kun kuu nousi vuorten takaa. Hetkessä se oli noussut piilostaan korkealle taivaalle.

Ravintola Olimp Budvassa

Ilta pimeni nopeasti

A niin, Juice Bar Budvan vanhassakaupungissa ansaitsee ehdottomasti erikoismaininnan! Istuuduimme sen pöytään aikomuksenamme nauttia lounasta emmekä pettyneet! Ravintola tarjoaa nimestään huolimatta mm. salaatteja ja sandwichejä. Ruokalista mainostaa kaiken olevan itsetehtyä, ja se on kyllä helppo uskoa. Sekä ceasarsalaatti että sen mukana tarjottu aurinkokuivattutomaattileipä olivat todella herkullisia! Samaisesta leivästä oli valmistettu myös paikan nimikkoleipä, Juice bar club eikä sekään pettänyt tuoreudellaan tai maullaan.

Matka jatkui siis takaisin Kroatiaan. Kilometrejä taipaleelle tulee 75. Kokonaisuutena matkaan meni reilu pari tuntia, koska noin 45 minuuttia vietimme Montenegron-Kroatian raja-asemalla. Itse passien ja auton paperien tarkistus sujui hyvin nopeasti, mutta jostain syystä autojonot liikkuivat melko hitaasti.








Tällä kertaa ylitimme Kotorinlahden lossilla. Tällä tavoin säästimme aikaa varmasti reilun tunnin verran. Lautta kulkee Lepetanesta Kamenariin, maksaa 4,50 € per auto ja ylitys taittuu reilussa 5 minuutissa. Liikennettä oli aika paljon, olihan lauantai-aamupäivä, mutta losseja kulki nonstoppina eikä odotusaikaa ollut kuin korkeintaan vartin verran. 

Meidän matkaamme pidensi hieman lentokoneiden bongaus. Olimme aiemmin nähneet, kuinka lentokone laskeutui aivan ajotien päältä Tivatin kentälle ja koska olen aina rakastanut lentokoneita, pitihän tuo näky yrittää bongata uudelleen ja saada siitä videokuvaa tällä kertaa. Ei ihan yksinkertainen homma, koska Tivatin kenttä ei ole niitä vilkasliikenteisimpiä. Jouduimme ajamaan pariin kertaan edestakaisin, kunnes löysimme tien sivusta mukavan parkkipaikan, josta bongailu sujui kätevästi. Juuri, kun olimme luovuttaa, näimme koneen saapuvan kauempaa. Ja voi sitä ilon päivää, kun sain liikkuvaa kuvaa pään yläpuolella, matalalla lentävästä koneesta. 



Perillä Cavtatissa olimme sopivasti puolenpäivän aikaan ja iloksemme huoneemme hotelli Cavtatissa olikin jo valmiina. 
Saimme huoneen 7.kerroksesta ja näköalat olivat todella kauniit huoneen parvekkeelta. Hotelli sijaitsi osittain rinteessä ja ensimmäisen kerroksen kautta pääsi suoraan rantakadulle, missä sijaitsi runsaasti mukavia, pieniä ravintoloita. 

Näkymät parvekkeelta Cavtatissa

Hotelli oli erittäin miellyttävä kolmen tähden kokemus. Ei luksusta, mutta rentoa oleskelua loistavalla sijainnilla. Hotellin uima-altaalta viidennestä kerroksesta avautuivat upeat näkymät Cavtatinlahdelle. Allasalue oli tosin aika pieni ja  aurinkotuolit hyvin varattuja jo näin sesongin alkaessa.

Hotelli Cavtatin edustalla oli myös betonitasanne, jossa oli aurinkotuoleja ja portaat, joita pitkin pääsi mereen viilentelemään.

Cavtatissa ruokailimme Kabalero-pizzeriassa sekä Ciparis-ravintolassa. Molemmat (kuten hyvin moni muukin Cavtatin ravintola) mainostaa olevansa kymmeniä vuosia toiminut perheyritys. Se on helppo uskoa, koska palvelu oli kaikissa käymissämme ravintoloissa erittäin henkilökohtaista ja ystävällistä ja ruoka kotitekoisen makuista sen positiivisessa mielessä. Ciparis sijaitsee aivan poukaman toisessa päässä, mutta ehdottomasti kävelymatkan arvoinen. 

Kabaleron nimikkopizza "Kabalero"

Kaiken kalan syömisen jälkeen teki mieli pihviä. Cipariksen lihalautanen kahdelle oli oiva valinta tähän nälkään.

Teimme paljon kävelyretkiä lähialueille. Seurasimme mm. "Racic mausoleumin" kylttejä ylös kukkulalle. Onneksi teimme niin, koska paikka oli todella kaunis! Vaaleita marmorisia hautakiviä, joista osassa vainajan kuva ja paljon kauniita kukkia. Myös täältä avautuivat todella kauniit näkymät useaan eri suuntaan sekä Cavtatiin että merelle. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan, jos matka käy Cavtatiin!

Cavtat sijaitsee Dubrovnikin kupeessa, mutta tällä kertaa emme malttaneet lähteä käymään siellä. Aiemmalta reissulta kuitenkin tiedän, että sen marmorikadut ja upeat maisemat vanhankaupungin muurin päältä ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia! Cavtatista pääsee Dubrovnikiin joko paikallisbussilla nro 10 tai meritse useilla eri aluksilla ja venetakseilla. 












Cavtatin etuna on lentokentän läheisyys. Hotellilta ajoi kentälle vain noin vartin. Vuokra-auton palautus sujui myös yhtä nopeasti kuin nouto viikkoa aikaisemmin. Iso peukku Easy rentille! 


Lentokentän läheisyys aiheutti muuten myös sen, että puolet ajasta seisoin niska kenossa taivaalle tuijotellen. Suurin osa koneista laskeutui juuri hotellimme yläpuolelta ja sekös minua ilahdutti. :)

En jaksa lakata ihmettelemästä kuinka kirkasta Adrianmeren vesi on! <3

Veneitä Cavtatin satamassa. 

Puu Cavtatinlahdella

Cavtatinlahden poukama

Serpenttiinitietä ja vuoristoa matkalla Kotorista Budvaan!

Alla oleva kuva on otettu huoneemme parvekkeelta ja onhan tuo maisema niin kaunis! Majoitumme Budvassa Avala Resortissa. Sesonki on vasta alkamaisillaan ja varmaankin osittain siitä syystä saimme upgraden yhteen heidän parhaista huoneistaan, luxury suiteen. Toki silläkin saattaa olla osuutta, että saatoin mainita meidän olevan 25-vuotishääpäivämatkalla. On aika kätevää, kun tällä viikon matkalla yövymme kolmessa eri paikassa, aina voi käyttää uudelleen tuota hääpäiväkorttia. :)

Hotellihan on tosi iso kompleksi, ehkä vähän liiankin suuri omaan makuuni, mutta toisaalta täällä on helppo viettää lomaa, kun kaikki palvelut löytyvät "omasta pihapiiristä". Hotellihan sijaitsee ihan meren rannalla ja vesi on muuten todella kirkasta! Myös Vanhankaupungin portti on kivenheiton päässä.

No mutta kuinka sitten päädyimme tänne Kotorinlahdelta?

Lähdimme ajelemaan Kotorista jo ennen aamukasia. Ajatuksena poiketa Lovcenin kansallispuistossa ja entisessä pääkaupungissa, Cetinjessä, matkan varrella. 

Vuokra-Citikka oli toisinaan kovilla, mutta hyvin jaksoi viedä meidät ylös saakka.

Navigaattori tarjosi ajoreittiä isompia teitä pitkin, mutta olimme kuulleet serpenttiinitiestä, joka oli paitsi huomattavasti lyhyempi reitti ylös Lovceniin, myöskin todella kaunis maisemareitti.

Itsehän olin hieman epäileväinen sen suhteen, onko reitillä paljon turistibusseja, joiden ohittaminen todella kapealla tiellä on haastavaa. Johtui ehkä aikaisesta ajankohdasta sekä siitä, ettei sesonki ole vielä päässyt kunnolla käyntiin, mutta kohtasimme vain muutaman auton matkan varrella eikä niistä yksikään onneksi ollut bussi tai kuorma-auto.

Serpenttiinitien pituus on noin 13 km, mutta aikaa sen ajamiseen kului meillä tunnin verran. Pääosin siitä syystä, että oli ihan pakko pysähtyä useimmissa neulansilmissä ottamaan valokuvia maisemista, jotka olivat kertakaikkiaan henkeäsalpaavan kauniita! Maisemat avautuivat Kotorinlahdelle ja aina merelle saakka. Ehdottomasti suosittelen tätä reittiä Kotorista Lovceniin!

Pääsymaksu Lovcenin kansallipuistoon oli 2,50 € / henkilö. Lipunostopaikalta oli matkaa huipulle vielä reilu 10 km ja se taittui jälleen mutkittelevaa tietä ja maisemia ihaillen. Paikka on vuorikiipeilijöiden suosiossa ja hiihdetäänpä täällä talvella myös maastohiihtoa. 

Puiston suurin vetonaula on kuitenkin Montenegron suurimman sankarin, Petar II Petrovic Njegosin, hautamausoleumi. Se sijaitsee toiseksi korkeimmalla huipulla 1657 metrissä ja sinne päästäkseen pitää kiivetä 461 porrasta. Mausoleumin edustalla on kaksi 3,7 metriä korkeaa marmorista naispatsasta ja porttien sisäpuolella on mustasta marmorista tehty patsas, jossa Njegos on kotkan siipien suojassa. Pääsymaksu mausoleumiin on 3 euroa per henkilö ja sillä pääsee myös alakerrassa sijaitsevaan hautakryptaan sekä näköalatasanteelle mausoleumin taakse. Petrovic oli prinssi-piispa ja myöskin runoilija. Hänen aikakaudellaan Montenegro eli loistokauttaan. Petrovic kuoli vuonna 1851 vain 37-vuotiaana.

Mauseleumin edustalla olevat naispatsaat ovat 3,7 m korkeita. Siinä vierellä tunsi itsensä pieneksi. 

Petrovicin hautakivi.

Lovcenista matka jatkui siis Cetinjeen, joka on siis Montenegron aiempi pääkaupunki ja kovin viehättävä paikka. Kaupungin elämä on pääosin keskittynyt pitkän kävelykadun ympärillä oleviin pieniin kahviloihin sekä aukioon, jossa sijaitsee mm Kuningas Nikolan museo.

Kuningas Nikolan museo Pazar-aukiolla. 

Tienviitat näyttävät välimatkat mm Vatikaaniin ja Louvreen.

Cetinjen pitkä kävelykatu

Rannikolle ja Budvaan oli enää reilun 30 kilometrin matka ja se taittui nopeasti uutta asvaltoitua tietä pitkin. Nopeusrajoitusten kanssa saa olla tosin täällä tarkkana, koska poliisit ovat todella aktiivisia, ja jos esimerkiksi ohitat huomattavasti hitaammin edessä ajavan ajoneuvon keltaisilla viivoilla, poliisit ilmestyvät kuin tyhjästä sakottamaan. Näin kävi meillekin edellisellä reissulla, mutta nyt osasimme jo olla valppaina asian suhteen.
Hotelli Avala Budvassa ei tuottanut pettymystä. 

Tätä tekstiä kirjoittelen huoneen parvekkeella ja silmä lepää kauniissa merimaisemassa, aaltojen kohinan ollessa ainoa taustameteli.

Toki täällä meteliäkin riittää, sillä Budvaahan kutsutaan uudeksi Ibizaksi. Klubeja on useita ja ne ovat auki aamuun saakka, mutta me vanhukset ehdimme unten maille jo ennen kuin ne edes aukeavat. Tänään on tosin perjantai, joten saapa nähdä, pitääkö käydä katsastamassa tuota kuuluisaa Budvan yöelämää. 

Vanhakaupunki on täälläkin kaunis. Pieniä, yllätyksellisiä kujia, kaksi kirkkoa ja linnake (Citadel), jonne pääsee vierailemaan 2,50 euron pääsymaksua vastaan. Lin.nakkeen muurien suojissa on myös pieni museo ja kirjasto. Linnakkeessa järjestetään kesäisin paljon tapahtumia, mm. vuotuinen "Theatre City Festival".

Näin kesäkuun alussa Budva on selkeästi vasta heräilemässä vilkkaaseen sesonkiinsa. Mielestäni tämä on loistava ajankohta matkustaa Budvaan, koska missään ei ole vielä ruuhkaa, mutta sää on lämmin (kuuma) ja aurinkoinen. Hinnatkin ovat edullisemmat kuin heinä-elokuussa.

Meidän osaltamme maisemat ja maa vaihtuvat jälleen huomenna, kun siirrymme takaisin Kroatian puolelle. Kaksi viimeistä yötä vietämme Cavtatin pienessä kylässä Dubrovnikin kupeessa. 

Ranta-alueella on varmasti tuhansia aurinkopetejä ja -varjoja odottamassa sesongin alkua. Näin kesäkuun alussa suurin osa oli vielä tyhjillään.

Aamulenkin kauniit maisemat Budvan satamassa.

Budvan rantaa. Vesi täällä on todella kirkasta.