F1-kauden päätös Abu Dhabissa, suomalaisilla lupa voittaa?

Olemme matkalla F1-kauden päätöskilpailuun Abu Dhabiin. Tällä hetkellä istun siis kuitenkin Kuwaitin kansainvälisellä lentokentällä. No miksi ihmeessä olen täällä? Se selviää muutamaa riviä myöhemmin. Ensin muutama sana formuloista ja kisalipuista.

Ostimme liput Abu Dhabiin heti niiden tultua myyntiin maaliskuussa. Ostamalla liput hyvissä ajoin varmistat paitsi juuri ne paikat, jotka haluat, myös 30 % "early bird"-tarjouksen. (alennus on voimassa yleensä muihin katsomoihin paitsi ei Pääkatsomoon)  Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme West Grandstandiin. Edellisellä kerralla olimme olleet Main grandstandilla, mutta vaikka siitä näkee lähtötohinat ja varikkoliikenteen, on toisaalta mukava nähdä isompi osa rataa ja muutama mutkakin. (lue: mahdollinen ohituspaikka)

Ihan alkuperäinen syy lähteä juuri tähän kauden päätöskisaan oli se, että otaksuimme sen olevan Kimi Räikkösen päätöskilpailu. Kuten nyt tiedämme, näin ei ole vaan Kimi jatkaa
iloksemme Ferrarilla vielä ainakin kauden 2018.

Kaikkien aikojen suomalaiskaudesta ollaan puhuttu pitkin vuotta, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, että Kimi ja Valtteri joutuivat tiimiensä kakkoskuskin asemaan jo melko varhaisessa vaiheessa Vettelin ja Hamiltonin taistellessa mestaruudesta. 

Lewis Hamiltonin varmistettua mestaruutensa Meksikossa olettaisin, että
eipähän tarvitse todennäköisesti toista kertaa todistaa paikan päällä sitä, että suomalaiskuski on tallikaveriaan nopeampi, mutta ei saa yrittää ohitusta. Näinhän kävi Hungaroringillä heinäkuussa, kun Ferrari-kuskit sijoittuivat sijoille 1. ja 2. ja nopeampi kuski, Kimi, oli se kakkonen. Toki silloinkin sai olla suomalaisfanina tyytyväinen lopputulokseen, olivathan molemmat kuskimme palkintopallilla, Kimin ollessa toinen ja Valtterin kolmas.

Uskallan kuitenkin edelleen olla toiveikas jopa sen kaksoisvoiton suhteen. Loppukauden kahdessa viimeisessä kisassa kun tuskin nähdään tallimääräyksiä vaan kaikki saavat ajaa reilusti kilpailun voitosta.

Itse matkan suunnittelu alkoi jo tammikuussa, kun Qatar Airways tarjosi lentoja Dohan kautta Dubaihin hieman yli 200 eurolla. Vaihto Dohassa oli tosi lyhyt, joten kokonaislentoaika oli n. 8 tuntia. Toki Dubaista pitää vielä ajaa reillun 100 km matka Abu Dhabiin, mutta suoria lentoja Abu Dhabiin ei taida Helsingistä olla lainkaan. 

No, tässä välillähän on tapahtunut yhtä ja toista. Neljä arabimaata katkaisi diplomaattiset suhteensa Qatariin ja tämän seurauksena Qatar Airways ei saa lentää näiden maiden ilmatilassa eikä siis myöskään Dubaihin. Lopulliset lentomme saimmekin sumplittua vasta muutama viikko sitten ja reitistä tulikin pitkä ja mielenkiintoinen: Helsinki-Doha-Kuwait-Dubai vv ja lentoaika mennessä 17 tuntia, paluussa samaa reittiä pitkin 14 tuntia. Eihän tuossa juuri järkeä ole, kun katsoo Lähi-Idän karttaa. Lentelemme edestakaisin ja odotusaikaa joka kentällä useampi tunti. Mieheni on tosin sitä mieltä, että minähän niin tykkään hengailla lentokentillä ja nyt sitä saan sitten koko rahan edestä. :) Olisimme toki saaneet lennoista myös rahat takaisin, mutta toisaalta emme olisi saaneet mistään enää uusia lentoja tuolla samalla rahalla, joten kun ei ole varsinaisesti kiire, päätimme pysyä Qatarin lennoissa. 

Majoitus meillä on Abu Dhabissa, Cornichessa. Sieltä on radalle puolen tunnin ajomatka. Edellisellä kerralla asuimme Yas Islandilla ja huoneestamme näki Yas Marinan radalle. Nyt kokeilemme tätä vaihtoehtoa, koska taksit ovat Arabiemiraateissa edullisia, ja Abu Dhabin keskustassa riittää varmasti näkemistä ja kokemista enemmän kuin Yas Islandilla. 

Toki lähes päivittäin on radalle otettava taksi, sillä jo torstaina on lippuun kuuluva Pit Lane Walk, perjantaina on paitsi vapaat harjoitukset, myös etukäteen ostettu illallinen Yas Viceroy-hotellin ravintolassa ja viikonloppuna tietysti sitten aika-ajot ja itse kisa. Toisaalta nämä iltakisat ovat siitä mukavia, ettei kisatouhuun mene (välttämättä) ihan koko päivää vaan aamupäivällä ehtii tehdä muutakin. Tekovaloissa ajettavassa iltakisassa on sitäpaitsi muutenkin oma viehätyksensä. 

Nyt ei muuta kuin sormet ja varpaat pystyyn ja sitä kaksoisvoittoa hakemaan! Ja vähintäänkin olisi mukava kuulla pitkästä aikaa sitä "hyvää musaa" kisan jälkeisessä palkintojenjaossa! No jos ei sekään onnistu, niin aivan varmasti kisan päättää upea ilotulitus ja kisan jälkeisessä konsertissa esiintyy Pink! 

Fanivaatteet on silitetty, kisa voi alkaa! 

Australialaisia asioita tuliaisiksi

Joskus nuorempana reissatessa piti aina välttämättä päästä shoppailemaan. Tuo into on (onneksi) hieman laantunut vanhemmiten, mutta edelleen tykkään käydä kiertelemässä paikallisia kauppoja ja useimmiten matkaan tarttuu jotain matkakohteelle tyypillistä tuliaista.

Aussituotteista useimmille tulee ensimmäisenä mieleen UGG-kengät. Tosin ihan kaikki UGGit eivät ole australiaista alkuperää vaan valmistettu muualla. Toisaalta taas UGG on yleisnimitys tietyntyyppisille kengille eikä välttämättä tuo kuuluisa brändi.

Itse olen kiertänyt täällä nyt todella monia kauppoja ja lopulta ostin UGGit siitä Queen Street Mallin liikkeestä, missä kävin ihan ensimmäisenä. 

Täältä löytyy myös UGGit kengurun korvilla. :) Vähän Minna Parikan pupukorvat tyyliin. Nämä jäivät kuitenkin kauppaan. 

Yksi australialainen tuotemerkki on noussut kyllä ylitse muiden: Lorna Janen liikuntavaatteet. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Käyntejä kyseisen merkin liikkeissä on takana nyt jo useita ja lähes joka kerta mukaan tarttuu jotain ihanuuksia! Onnekseni huomasin, että Lavli-niminen yritys tuo Lorna Janea myös Suomeen! 

Nämä on siis mahtavaa materiaalia ja ihan loistavia tekstejä topeissa!

Sain vielä kaupan päälle tämän upean kirjan. 

Mukavia muistoja ovat myös Pandora-ranneketjun riipukset. Vaikka kyseessä onkin globaali korusarja, useissa maailmankolkissa löytyy riipuksia, joita ei muualta saa. Täällä ne tietysti esittävät koalaa, kengurua ja Australian lippua. Pitkään piti harkita, minkä näistä ostaisin ja lopulta sitten ostin niitä kaksin kappalein, alla kuvaa. 

Lisää kuvateksti

Australialaisella T2-teemerkillä on täällä useita liikkeitä. Kävimme ostamassa muutamia erilaisia teelaatuja, mm. tämän Beauty Queenin. Saa nähdä, miten upeita vaikutuksia tällä vielä saadaankaan aikaan. Olen juonut vasta yhden kupillisen eikä merkittäviä muutoksia vielä ole havaittavissa. :) 

Puhutaanko säästä?

Reilu viikko vierähtänyt jo täällä Brisbanessakin. Olen huomannut, että viime päivinä joka puolella puhutaan säästä. Se ei liene tässä kohtaa pelkästään sitä kuuluisaa small talkia, sillä paikallinen sää on todellinen puheenaihe täällä juuri nyt. Paikalliset ovat odottaneet sadetta jo jonkin aikaa ja sen ymmärtää hyvin, kun katsoo ruskeaksi palanutta ruohoa ja kuivia kukkasia. 

Meidän mielestämme tässä säässä ei ole mitään ihmettelemistä, tämähän on kuin Suomen kesä! :) No, ehkä lämpötilat ovat hieman Suomen vastaavia korkeammat, mutta koskaan ei tiedä, sataako vai paistaako ja onko lämpötila 35 vai 22 astetta. Muutamat brisbanelaiset ovat kyllä epäilleet meidän tuoneen tämän harmaahkon säätilan mukanamme Suomesta.

Ehkä niin, mutta kyllä tämä sää meille kelpaa. Ja aurinkoisempaa keliä pitäisi olla luvassa ihan parin päivän päästä. Rehellisesti sanottuna ne alkuloman todella kuumat päivät olivat meidän makuumme hieman liian kuumia tai sitten ne olisi pitänyt viettää vain uima-altaan äärellä drinkkilasi kädessä. Australian auringossa taas ei pysty eikä oikein voikaan makoilla kovin kauaa, vaikka olisi korkeat suojakertoimetkin käytössä.

Ja hei, pitää ajatella positiivisesti: ollaan käyty kunnon juoksulenkeillä melkein joka aamu ja useina iltoina myös. Hotellin tenniskenttä on myös ollut ahkerassa käytössä. Kovalla helteellä näin ei olisi todennäköisesti tapahtunut. Rusketus häipyy, mutta lihakset jää. :)

Viime viikonlopun vietimme kuuluisassa Surfers Paradisessa, Gold coastilla. Siellä kieltämättä olisi nähnyt kunnon rantaelämää paremmin, jos aurinko olisi paistanut kunnolla. Nyt se vain näyttäytyi ajoittain ja hetken päästä taas jo saatiin sadekuuroja. Onnistuin sentään nappaamaan muutaman kauniin rantakuvan, kun olimme aamukävelyllä hieman auringonnousun jälkeen.

Gold Coastin ranta ja pilvenpiirtäjät

Surfers Paradisen kuuluisa maamerkki ja taustalla nouseva myrsky.

Majoituimme Surfers Paradisessa Rhapsody Resort-nimisessä hotellissa. Se on uudehko hotelli hieman keskustan laidalla, mutta Cavill Roadin huvituksiin käveli vain vartin verran. Ja mikäs oli kävellessä, kun koko matkan sai ihailla upeaa, loputonta Tyyntä valtamerta. 

Rhapsodyssa oli ikkunat lattiasta kattoon ja verhoja oli pakko pitää auki yölläkin, jotta heti herättyään näki meren, joka avautui suoraan ikkunoiden alapuolella. Vaikken muutenkaan ole nukkunut täällä kovin myöhään, niin Surfersissa herääminen oli kyllä erityisen helppoa, koska maisemat olivat niin upeat.

Näkymä Rhapsodyn High Ocean View huoneesta oli uskomattoaman upea! <3

Tätä meidän River Plaza-majoitusta Brisbanessa on kyllä pakko kehua myös. Sijainti on aivan loistava. Cityyn on vain kivenheitto, toisaalta ollaan juuri sen verran keskustan ulkopuolella, että tästä on nopeaa ja kätevää lähteä autolla joka suuntaan. 

Erääänä aamuna näkymä oli näinkin sumuinen. Pilvenpiirtäjistäkin näkyi vain alle puolet.

Huoneisto on siisti, viikottainen siivous kuuluu hintaan ja saa täällä toki itsekin siivoilla, imuri ja muut tarvittavat välineet löytyvät kaapista. Leevi and the leavingsiä lainaten:

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri

Näihin legendaarisiin laulunsanoihin onkin hyvä päättää tältä erää, G´day mates, see ya! 
(alla vielä pari kuvaa Brisbanen kasvitieteellisestä puutarhasta)

Onhan täällä joskus satanut vähän reilumminkin. Vuoden 1974 tulvissa vesi peitti Botanic Gardenin alleen, vesi nousi tuolloin keskimmäisen, tummemman pylvään tasolle. 

Mutta kuten sanottu, näille botanic gardenin upeille kasveille vesisade tekee pelkästään hyvää. Puisto on muuten iso ja upea keskellä Brisbane Cityä. 

Terveisiä Brisbanesta!

Selfie kengurun kanssa.

Puput valmiina maailmanvalloitukseen.

Syyskuun lopussa koitti vihdoin kauan odottamamme pitkä loma maapallon toisella puolella, Australiassa. Edellisestä vierailusta olikin jo 17 vuotta, mutta vahvasti epäilen, että jatkossa vierailuita tulee tiheämmin. Syynä tietysti se, että tyttäremme Erika opiskelee Brisbanessa. 

No mutta nyt saisimme siis tavata hänet pitkästä aikaa ja hänen paikallisen perheensä ensimmäistä kertaa. Erika lähti au pairiksi pian ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen ja opiskelu (ja australialainen poikaystävä :) ) vei hänet takaisin useammaksi vuodeksi.

Me lensimme ensimmäistä kertaa Qatar Airwaysillä. Reitti kulki Dohan kautta Sydneyyn. Lennot olivat edullisemmat kuin millään muulla lentoyhtiöllä, 850 euroa. Lisäksi palvelu on ensiluokkaista ja kalusto todella uutta. 

Dohan kentällä meillä oli kolmen tunnin vaihto. Se sujui nopeasti loungesta ja ostosmahdollisuuksista nauttien. Qatar Airwayshän kärsii naapurimaiden saarrosta siinä määrin, että Dohan kentälläkin liikenne on hiljentynyt ja tunnelma oli osittain jopa hieman aavemainen. 

Dohasta Sydneeyn lensimme maailman suurimmalla matkustajakoneella, Airbusin A380-800:lla. Olimme ottaneet paikat ecomomyluokan yläkerrasta, koska siellä istuimet on asetettu 2-4-2 malliin ja kaksi reunapaikkaa takasi hieman yksityisyyttä pitkällä, yli 14 tunnin lennolla. Vaikka rakastan lentämistä, jännitin hieman ennakkoon kuinka sitä kykenee istumaan siellä pienessä suljetussa tilassa niin pitkään. Aika meni kuitenkin nopeasti ja sain onneksi nukuttuakin suht hyvin. 

Qatar Airways A380-800. Maailman suurin matkustajakone.

Tasasimme aikaeroa pari päivää Sydneyssä, Bondi Beachillä. Siinäkin ajassa ehdimme kävellä coastal walkin, ruokailla Tomi Björckin upeassa ravintolassa, Blancassa ja piipahtaa Sydneyn keskustassa pakollisella turistikierroksella. 

Bondi Beach

Coastal Walk Bondi Beachiltä Googee beachille

Icebergs Club Bondi Beachilla

Blancassa nautimme mieheni syntymäpäiväillallista eikä se olisi voinut paremmin sujua. Valitsin meille 7 ruokalajin tasting menun ja joka ikinen ruokalaji vei kielen mennessään! Lisämausteen illalliseen toi se, että Tomi Björck itse tarjoili meille ja ehti vaihtaa muutaman sanankin, vaikka kiireinen perjantai-ilta olikin. Mahtavaa, että Tomin ravintola on otettu niin hienosti vastaan ja etenkin viikonloppuisin pöytä on varattava hyvissä ajoin, jos mielii ruokailemaan. Meidän tarjoilijammekin oli muuten suomalainen, joten asiointi sujui erittäin kätevästi kotimaan kielellä. (Käyntimme jälkeen, viime viikon lopulla, avautui myös Blanca Bar ruokaravintolan kylkeen.)

Tomi Björck henkilökuntineen loihti meille upean illallisen

Sydneystä lensimme Melbourneen. Siellä jo kentällä meitä oli vastassa lapsuudenystäväni vuosikymmenten takaa ja asuimme muutaman päivän heidän kotonaan. Kätevää muuten, kun tuttavia asuu ulkomailla, ja pääsee majoittumaan heidän luonaan. 

Koala Marun eläinpuistossa

Tältä näyttävät ylensyöneet kengurut. :) Pari bussilastillista aasialaisia turisteja ehti paikalle ennen meitä.

Saimme ystävän perheeltä auton lainaan ja sillä ajelimme Great Ocean Roadille ihailemaan tätä yhtä maailman upeinta autoreittiä. Myös tämän reitin varrella, pienessä idyllisessä Lornen kaupungissa, asui meidän tuttaviamme ja taas saimme majapaikan (ja pääsimme jopa saunaan! :) ) heidän luonaan.

Näkymä ystävien saunan ikkunasta. <3

Reitin varrella oli useita majakoita. 

12 Apostolia Great Ocean roadin varrella. (tosin en kyllä itse päässyt laskuissani kahteentoista. Osa kivimuodostelmista onkin kaatunut vuosien saatossa veteen ja tarinan mukaan niitä ei välttämättä ole koskaan ollut kahtatoista)

Bells Beach Great Ocean roadie varrella. Täällä järjestetään vuotuinen surfareiden tapahtuma, surfauksen Wimbledon.

Surfari Bells Beachillä. 

Sitten lopulta koitti se päivä, että lensimme Brisbaneen. Erika ei päässyt meitä kentälle vastaan, koska hänellä oli juuri tenttiviikko kesken, mutta poikaystävän mummo haki meidät ja majoitti puolestaan upeaan taloonsa pariksi päiväksi. Mummon luokse tulivat illalliselle myös vävykokelaan muuta sukua ja vietimme mukavan perheillallisen grillaillen ja seurustellen.

Curtis Falls Mt Tambourinella

Hilda Curtis Rainforest walk

Niin ihanaa kuin olikin tavata kaikkia näitä mahtavia ihmisiä, oli toisaalta mukavaa päästä huoneistohotelliimme Brisbanessa ja purkaa vihdoin matkalaukuista tavarat kaappeihin. Olimmehan jo viikon verran vaihtaneet paikkaa parin kolmen päivän välein ja nyt saisimme olla yhdessä paikassa ruhtinaalliset kaksi viikkoa. 

Erikan kanssa Brisbanen näköalapaikalla. Taustalla City. 

Asumme tällä hetkellä River Plaza-nimisessä huoneistohotellissa. Sijainti on aivan loistava, näkymät joelle ja Brisbanen Cityyn henkeäsalpaavat ja hinta-laatusuhde erittäin hyvä. Hotelli ei ole aivan uusi eivätkä huonekalut välttämättä ihan moderneimmasta päästä, mutta täällä on kaikki tarvittava ja runsaasti tilaa. Hotellilla on myös uima-allas ja tenniskenttä. Onneksi otimme mailat ja pallot mukaan, eilen aamulla kävimme jo pelailemassa.

Puput meidän parvekkeella. 

Meidän huoneistohotelli, River Plaza. 

Meidän parveke. 

Olemme kierrelleet Brisbanea erilaisilla kulkupeleillä. Vävykokelas on vienyt meitä useammallekin näköalapaikalle ihastelemaan kaupunkia eri kulmista. Brisbanen kaupunkia ympäröivällä joella kulkee ilmainen Cityhopper-laiva, jolla olemme ajelleet sekä iltavalaistuksessa että päiväsaikaan ja lisäksi olemme kiertäneet kaupunkia sekä jalan että pyörällä. Täältä löytyy nimittäin myös tutut CityCycle-kaupunkipyörät ja pyöräverkosto on todella laaja ja hyvin merkitty. Ainoan haasteensa luo se, että pyöräilijöitä ja kävelijöitä on tosi paljon ja koko ajan on syytä pitää kieli keskellä suuta . (ja kypärä päässä, kuten lakikin jo määrää :) )

Cityhopper

Täällä siis ollaan ja nautitaan, terveisiä koti-Suomeen! <3

Yksi Brisbanen maamerkistä, Story Bridge, iltavalaistuksessa

Upea hiekkaranta ja allas Southbankissa, ihan lähellä meidän hotellia. 

Budjettilomalle Monacoon?

Halpamatkalle Monacoon?

Kuulostaa erittäin huonolta yhtälöltä, Monaco ja halpamatkustus. Se on kuitenkin mahdollista. Napattiin Norwegianin edulliset lennot Nizzaan ja majoitus Airbnb:n kautta. No, kämppä on tosin himpun verran Ranskan puolella, mutta Casinolle käveli 10 min eikä rajanylitystä edes huomaa. Beausoleil, missä asuimme, oli muuten erittäin viehättävä alue ja tietyllä tavalla sen rauhaan oli mukava vetäytyä Monacon hulinoiden ja turistijoukkojen jälkeen. 

Tyylillä perille :)

Okei, vähän lähti tuo halpuutus lapasesta siinä vaiheessa, kun päätettiin, että Monacoon pitää kuitenkin saapua sen vaativalla tyylillä - helikopterilla. Oltaisiin todennäköisesti ostettu helikopterikierros jossain kohtaa reissua, koska niitä on kovasti kehuttu.  Tässähän tuli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla; nopea siirtymä kentältä kämpille ja se sightseeing. Matka taittui seitsemässä minuutissa. Ensimmäisen kerran sitä suorastaan toivoi, että matka voisi kestää hieman kauemminkin. :) Oli muuten minun ensimmäinen helikopteriajeluni ikinä. Jos matkustaa yksin ja harkitsee muuta kuin julkista kulkuneuvoa, helikopteri on oikeasti ihan varteenotettava vaihtoehto taksille. Hintaan kuului myös kuljetus helikopterikentältä hotellillle tai yksityisasuntoon (myös siis Ranskan puolelle). Tai vastaavasti nouto, jos olet menossa Monacosta Nizzaan päin. 

Helikopteriyrityksiä, joilla on säännöllinen reittiliikenne Monacon ja Nizzan välillä, on ainakin kaksi: virallinen yhtiö Monacair sekä vieläkin pidempään markkinoilla ollut Heliair. Jälkimmäinen on aavistuksen edullisempi, mutta kuin luin arvosteluja molemmista, niin päädyimme Monacairiin sen luotettavuuden ja palvelualttiuden vuoksi. Lisäksi heidän kanssaan oli erittäin helppoa kommunikoida sähköpostilla ennakkoon ja kaikkiin kysymyksiin sai vastauksen todella nopeasti mihin aikaan päivästä tahansa. 

Myös Nizzan kentällä kaikki sujui tehokkaasti ja nopeasti. Monacairin tiski on heti saapuvien aulassa. Virkailija tarkisti asiakirjat ja hetken odotuksen jälkeen siirryimme turvatarkastuksen kautta pikkubussilla helikopterin luo ja sen kyytiin. Helikopteriin mahtui yhteensä 6 matkustajaa ja kaikki paikat olivatkin täynnä. 

Airbnb-asunto Beausoleilissa

Olimme erittäin tyytyväisiä vuokraamaamme asuntoon. Meillä oli tuuria, koska saimme asunnon heti aamupäivällä käyttöömme ja myöskin late check-out onnistui. Asunnon omistaja oli todella ystävällinen ja avulias. Hän asui itse yläpuolellamme olevassa talossa, ja oli näin ollen helposti saatavissa, jos tuli jotain kysymyksiä. Toisaalta hän pysyi kyllä täysin näkymättömissä eikä siis millään lailla häirinnyt meitä olemassolollaan. :) Kämpässä oli periaatteessa jopa merinäköala, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Meri ja taivas tosin ovat siinä niin samanvärisiä, ettei horisonttia oikein erota. Meillä oli mukava patio, jossa oli kiva istuskella illalla. Päivällä siinä ei oikein pystynyt edes istumaan, koska koko meidän reissumme ajan oli todella kuuma, yli 30 astetta. Iltaisinkaan lämpötila ei laskenut kuin 25 asteeseen. Kyllähän se meille kelpasi Suomen kylmähkön kesän jälkeen. Tosin joka kerta oli hiki, kun kapusi Monacosta ylös tänne kämpille. 

Aamiaisella omalla terassilla. 

Casinon kulmilla

Ensimmäisenä päivänä lähdimme katselemaan paikkoja. Monacon puolelle käveli tosiaan alle 10 minuutissa. Eniten vietimme aikaamme Casinon kulmilla. Se on vaan jotenkin niin kiehtova paikka. Toinen toistaan upeampia urheiluautoja kierteli Casinon aukiolla ja illalla aika moni jätti kulkupelinsä valet-parkkiin Casinon edustalle ja suuntasi peliluolan syövereihin. Mekin pistäydyimme Casinon etusaleissa, joihin pääsi ihan tavallisissa vetimissä ja ilman pääsymaksua. Vaikuttavan näköistä! Alla pari kuvaa Casinolta, sisältä ja ulkoa. Kuuluisa Café de Paris sijaitsee Casinon aukiolla, vastapäätä samannimistä hotellia ja sen terassilla oli mukava istuskella ja seurata ohikulkevia ihmisiä ja ajoneuvoja. 

Lamborghini

Vaikka miellänkin punaisen Ferrarin väriksi, niin sinisen ystävänä tämäkin auto kelpaisi minulle. :)

Tässä kuvassa tiivistyy oma mielikuvani Monacosta. Punainen Ferrari ja Casino.

Portti Casinon takapuolella. 

Casino iltavalaistuksessa

Beausoleilin pääkatu, Boulevard de République, sijaitsi aivan asuntomme alapuolella. Sen varrella oli lukuisia ravintoloita ja kauppoja. Lähes kaikki aamiaiset, lounaat ja illalliset söimmekin tämän kadun varrella. 

En laskenut, mutta paljon niitä oli. Kävi kätevästi porrastreenistä, kun näitä kiipesi päivästä toiseen. Tosin viimeisenä päivänä huomasimme, että lyhyin ja kevyin reitti majapaikkaan oli sittenkin Boulevard de Républicia pitkin. Onneksi edes silloin, koska lentolaukkujen kanssa oli huomattavasti kätevämpää mennä bussipysäkille tasaista katua kuin portaita pitkin. 

Päivä 2:

Toisena päivänä teimme perusturistikierroksen. Kävelimme pitkin F1-rataa satama-alueelle, missä piipahdimme Stars n Bars-ravintolassa ihmettelemässä kaikkea sieltä löytyvää moottoriurheilurekvisiittaa. Olihan heti sisääntullessa kattoon ripustettu ihka oikea McLarenin F1-auto, jossa Mika-tarrat kertoivat sen kuuluneen aikoinaan kaksinkertaiselle maailmanmestarille,  Mika Häkkiselle. 

Ruhtinaan palatsi 

Seuraavaksi kiipesimme ylös kukkulalle, jota paikalliset kutsuvat nimellä Rochel ja englanniksi nimi kuuluu Rock. Kallion päällä sijaitsevat niin Ruhtinaan palatsi, Monacon Katedraali kuin Meritieteellinen museokin. Palatsissa emme tällä kertaa käyneet sisällä, katedraalissa kylläkin, samoin Meritieteellisessä museossa. Museon vetonaula on sen keskellä sijaitseva haiallas. Se oli kieltämättä vaikuttava näky, mutta olin tyytyväinen, että meidän ja haiden välissä oli tukeva lasiseinä. 

Kaunis Monacon eli Pyhän Nikolauksen Katedraali.

Monacon katedraalin keskikäytävä, jota pitkin mm. Ruhtinas Rainier ja Grace Kelly ovat kävelleet alttarille.  

Samaisessa katedraalissa sijaitsee myös Ruhtinatar Gracen ja Rainierin haudat. Ruhtinatar Gracehan menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa Monacon lähellä vuonna 1982. 

Eniten meitä miellytti kuitenkin The Private Collection of Antique Cars of H.S.H. Prince Rainier III eli tuttavallisemmin automuseo. Sieltä  löytyi kulkuneuvoja viime vuosisadan alkupuolelta lähtien ja myös kilpa-autoja, kuten Kimi Räikkösen McLaren- ja Lotus-autot. Olin hämmästynyt, kuinka mielenkiintoinen museo oli jopa minun mielestäni. Kiehtovimpina pidin autoa, jolla Grace Kelly ja Cary Grant ajoivat Hitchcockin elokuvassa Varkaiden paratiisi. (vaaleansininen auto alla) Kauneimmaksi autoksi äänestimme vuoden 1956 Mercedes Benzin, myöskin kuva alla. 

Autoajelulla lähiympäristössä 

Vuokrasimme tämän Mini Cooperin avoauton ja ajelimme pieniä teitä sisämaahan päin ja myös rannikkoa pitkin. La Turbienin kylään ajoimme samaa tietä, jolla Ruhtinatar Grace menehtyi vuonna 1982.

Ei ihan Ferrari, mutta avoauto kuitenkin. 

Trophée des Alpes La Turbiessa

Gorbion pieniä kujia. 

Ajomatkallamme pysähdyimme aivan ihastuttavaan pieneen Gorbion kylään lounaalle. Tarjoilija ei osannut englantia emmekä me juuri ranskaa, mutta hienosti saatiin kaikki haluamamme tilattua. 

Näkymä merenlahdelle lähellä Monacoa, taustalla Jean Cap Ferrat.

Kaikille F1-faneille tuttu neulansilmä, joka tunnetaan tänä päivänä nimellä Fairmont Hairpin. (vieressä sijaitsevan Fairmont Hotellin mukaisesti)

Päivä 4, Larvotto beach, näyteikkunaostoksia ja kohti kotia

Larvotton rannalla riitti väkeä, menipä sinne mihin aikaan tai minä viikonpäivänä tahansa. Täällä mekin vietimme aikaa lähtöpäivänämme.

Täytyy sanoa, että tällä kertaa shoppailu jäi aivan minimiin tai siis sitä ei tapahtunut, mutta mikäs näitä luksusmerkkejä oli lasin takaa ihaillessa. Kerrankin mieskin tykkäsi katsella näyteikkunoita. 

Kotitalon ovella. 

Takaisin kentälle menimme Express- bussilla 110. Se ajoi moottoritietä pitkin eikä juuri pysähdellyt. Matkaan kului aikaa noin 45 min, tosin olimme liikenteessä juuri ruuhka-aikaan. 
Se myös pysähtyi ihan viimeisenä terminaaliin 1, mistä lentomme lähti.

Bye bye Nice and Monaco, see you soon!

Edellisistä Monacon vierailuista oli kulunut jo melkoisesti aikaa ja aiemmin käynteihin on liittynyt F1-kisat. Niiden aikaan maa on niin täynnä porukkaa eikä muutenkaan eletä ihan normitilassa, joten ensimmäisen kerran pääsimme edes hieman syventämään tietämystämme tästä paikasta. Pintaraapaisun jälkeen sanoisin, että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Niin paljon jäi vielä mielenkiintoista nähtävää ja tunnelmaa aistittavaksi.