Päivä 1 Malpensa - Bardolino
Lensimme Milanoon aikaisin aamulla syyskuun alussa. Malpensan lentokentällä saimme vuokra-auton sovitusti ja nopeasti. Europcarin, kuten muidenkin vuokraamoiden, toimistot sijaitsevat terminaalin pohjakerroksessa. Malpensan kentällä on myös vuokraamoita, joiden toimistoihin on shuttle-kuljetus terminaalista. Toiminee ihan ok, mutta olimme kuulleet näistä myös negatiivista, joten valitsimme tällä kertaa tutun ja turvallisen pienen, yksityisen vuokraamon sijaan. Dokumentit luovutetaan toimistolta ja auto luovutetaan autohallista papereita vastaan. Pian olimmekin jo autostradalla matkalla kohti Gardajärveä.
Olimme valinneet Gardan tukikohdaksemme Bardolinon. Sijainti itärannikolla, järven eteläpäässä, sopi meidän tarkoituksiimme oikein hyvin. Siitä oli helppo tehdä retkiä lähiseuduille ja jatkaa sitten myöhemmin matkaa eteenpäin.
Välimatkathan Gardalla hieman hämäävät, sillä ruuhkaiseen aikaan parinkymmenen kilometrin matkaan voi hurahtaa tunti.
Majoitus oli hoidettu Airbnb:n kautta. Asunnon omistajan antamilla ohjeilla oli helppo navigoida perille. Olimme kovin tyytyväisiä majapaikkaamme. Isäntä tai hänen rouvansa eivät juuri puhuneet englantia, mutta saksalla ja muutamalla italian sanalla pärjäsi hyvin. Muutenkin minut yllätti se, että tosi harvassa paikassa henkilökunta osasi englantia. Myöskään nettisivuja saati sähköpostiosoitteita oli vaikea löytää ravintoloihin tai hotelleihin.
Vuokrasimme heti polkupyörät ja ajelimme niillä muutaman tunnin. Titasport Bardolinon keskustassa palveli hyvin, neljän tunnin vuokra maksoi 10 €. Koko päivän hinta olisi ollut 19 €. Pyöräilimme mm. läheisiin Gardan ja Lazisen kyliin. Silmiinpistävää oli valtava leirintäalueiden määrä. Näytti suorastaan idylliseltä, kun ihmiset istuskelivat telttojensa, asuntovaunujensa ja mökkiensä edessä, ja Gardajärven rantaviivaan matkaa oli kymmenisen metriä.
 |
| Näkymä asunnoltamme alas Bardolinoon ja Gardajärvelle |
Asunnostamme avautuvia upeita näkymiä alas Gardajärvelle kelpasi ihastella ja kuumuutta pääsi pakoon pulahtamalla pieneen altaaseen. Ensimmäisenä iltana nautimmekin pientä iltapalaa pelkästään omalla patiolla. Aikainen aamuherätyskin tosin varmasti väsytti.
Päivä 2 Monte Baldo, Limone sur Garda
 |
| Malcesinen köysirata ylös Monte Baldolle |
Yksi kohteista, joihin ehdottomasti halusimme tutustua, oli Monte Baldo, paikallinen vuorenhuippu, josta kuuleman mukaan oli mahtavat näköalat. Niin sikälimikäli ilma on selkeä. Niinpä olimmekin tutkineet tarkkaan sääennustuksia, kun mietimme ohjelmaamme. Ensimmäiseksi kokonaiseksi Gardan päiväksemme luvattiin kirkasta ja aurinkoista säätä, joten suuntasimme heti aikaisin aamusta Malcesineen, mistä köysirata ylös Monte Baldolle lähti. Köysirata aukesi klo 8, me olimme paikalla ehkä varttia yli. Lipun hinta oli 15 euroa per henkilö. Netin kautta ennakkoon ostettuna hintaa olisi tullut 22 euroa ja ns. fast track vielä reilun kympin enemmän. Jonoja ei vielä ollut ja pääsimmekin ylös hyvin ennen yhdeksää.
Monte Baldoa ei turhaan ole kehuttu. Näkymät olivat henkeäsalpaavan upeat. Aamu-usva laakson pohjalla, turkoosi Gardajärvi, pohjoisessa kohoavat vuoret. Niitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Ja kamera lauloi tietysti myös. Maisemia ja selfieitä, niitä oli tietysti ihan pakko ottaa.
Huipulla oli myös pari viihtyisää kahvilaa, joista sai myös sekä ruokaa, viiniä että suussasulavia leivonnaisia.
Monte Baldolla on muutamia valmiiksi suunniteltuja patikointireittejä ja myös sauvakävelypuistoa siellä mainostettiin. Yllättävän paljon näkyi muuten sauvakävelijöitä muutenkin joka puolella Gardaa.
Yleisin patikointireitti oli neljän tunnin mittainen. Me jätimme pidemmät patikoinnit väliin ja aamukahvien jälkeen suuntasimme takaisin alas noin klo 11. Ja silloin ymmärsin, mistä jonoista olin kuullut huhua. Pääsylippujono kiemurteli nauhojen välissä ulos saakka ja jonotusaika oli varmasti toista tuntia pelkästään lippuluukulle.
Jatkoimme Malcesinestä matkaa kohti Gardan pohjoisinta kolkkaa. Siellä sijaitsee mm. Riva, joka lienee Gardan kaupungeista tunnetuin. Rivalla on runsaasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia.
Ennen Rivaakin oli monia pieniä viehättäviä kyliä. Yksi niistä on Torbole, missä sijaitsi Italian ja Itävallan raja aina toiseen maailmansotaan saakka.
 |
| Kuvassa vanha tullihuone entisen rajalinjan kohdalta Torbolessa. |
Jatkoimme matkaa Rivan ohi ja kohti Gardan länsirannikkoa. Pysähdyimme Limone sur Gardan kaupungissa lounaalla. Limone on nimensä mukaisesti ollut kuuluisa sitruunaviljelyksistään. Ihan vanhankaupungin sydämessä sijaitsee yksi entisistä sitruunatarhoista, Limonaia del Castel, jonne pääsee kahden euron pääsymaksua vastaan tutustumaan. Paikkaan on helppo löytää katuun kiinnitettyjen opaslaattojen avulla. Alueella on paitsi kymmeniä erilaisia sitruunalajikkeita myös kuvia ja tavaroita historian saatosta.
Muut paikkakunnat ohitimme vai maantieltä ihaillen ja alkuillasta saavuimme takaisin Bardolinoon. Gardajärvi on ympärysmitaltaan n. 160 km ja tietä pitkin matkaa tulee varmasti joitain kilometrejä enemmän. Emme joutuneet tällä kertaa suurempiin ruuhkiin ja ilman pysähdyksiä Gardan ympäriajoon olisi mennyt noin pari tuntia.
Toisena iltana kävelimme alas Bardolinon keskustaan, aikaa tähän kului vartin verran. Takaisinpäin matka oli melkoista ylämäkeä, joten ihan huvin vuoksi rannalle tai keskustaan ei viitsinyt lähteä kävellen.
Bardolino on hyvin tyypillinen Gardan pikkukaupunki. Keskustassa on paljon kauniita, kapeita kujia ja vanhoja rakennuksia. Ruokapaikkoja löytyi joka makuun. Ihailtuamme ensin auringonlaskua rantakahvilassa siirryimme ruokailemaan Beppino-nimiseen italialaiseen ravintolaan.
Ruoka oli hyvää, mutta ei nyt varsinaisesti mikään mieleenpainuva makuelämys.
 |
| Auringonlasku Bardolinon satamassa |
Päivä 3 Sirmione, järvipäivä
Olimme ehtineet tutustua Gardaan maalta ja ilmasta. Torstaina olikin vuorossa sitten kiertoajelu vesitse. Ostimme koko päivän kattavan lipun järvellä kiertävään laivaan ja aamupäivän ensimmäinen etappi vei meidät Bardolinon satamasta Sirmioneen, joka sijaitsee aivan järven eteläpäässä, neljä kilometriä pitkällä kapealla niemellä.
Sirmionen kuuluisin nähtävyys on varmasti Scala-suvun linnoitus, Rocca Scaligera, jonne joutuikin jonottamaan sisäänpääsyä jonkin aikaa. Pääsymaksu oli 6 euroa per henkilö, ja lisämaksusta olisi päässyt myös puutarhan esittelykierrokselle. Meille riitti jälleen tuo maisemien ihailu korkealta torneista. Ehdottomasti suositeltava kohde joka tapauksessa. Hämmästelin kovasti sitä valtavaa ihmismäärää ja ruuhkaa joka paikassa ja mietin kuinka paljon porukkaa onkaan sitten varsinaisena sesonkiaikana.
 |
| Sirmione |
 |
| Sirmione |
 |
| Sirmione |
Lounaan jälkeen hyppäsimme jälleen laivaan ja loppupäivän istuimmekin etukannella maisemista ja auringosta nauttien. Pysähdyimme useissa paikoissa, mm. Gardalla ja Salossa. Sieltä laivareitti kääntyikin takaisin etelään ja auringon jo alkaessa laskea saavuimme takaisin Bardolinon satamaan. Upea tapa viettää päivää Gardalla, suosittelen lämpimästi!
 |
| Salo |
Laivojen aikataulut löytyvät joka satamasta, mutta päivä järvellä vaatii jonkin verran etukäteissuunnittelua. Laivalippuja pystyi ostamaan yksittäin tai koko päivän lipun, joka kattoi koko Gardan tai sitten sen etelä- tai pohjoispään. Me olimme ostaneet eteläosan lipun koko päiväksi, hinta oli 23, 40 euroa. Mikäli halusi mennä nopeimmalla yhteydellä, piti maksaa 2 euroa per henkilö per reitti lisää. Me ostimme ensimmäisellä kerralla liput nopeaan laivaan, mutta varsinaista hyötyä emme niinkään saaneet, koska kyseinen laiva oli jo lähtiessään puoli tuntia myöhässä.
Päivä 4 Maranello
Olimme varanneet Gardalta majoituksen kolmeksi yöksi. Periaatteessa nähtävää varmasti riittäisi vaikka viikkokausiksi, mutta me olimme tyytyväisiä näkemäämme ja aikaisin perjantaiaamuna lähdimmekin ajelemaan kohti Maranelloa.
Toinen seurueemme jäsenistä odotti tätä päivää erityisen paljon, pääsisihän hän ajamaan ihan oikealla Ferrarilla! Ajomatka kesti vajaat kaksi tuntia ja olimme sopivasti paikalla varttia ennen sovittua aikaa. Maranellossa on useita koeajoa tarjoavia firmoja. Me olimme varanneet omamme Pitlane Red Passion-nimisestä firmasta, josta olimme saaneet suosituksia. Homma toimikin erittäin hienosti. Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki sujui, kuten oli sovittu. Ensin käytiin hieman läpi auton ominaisuuksia ja käytännön asioita ja sitten vaan liikkeelle!
 |
| Alkuun opeteltiin auton toimintaa. |
 |
| Ferrari Spider 488. Minäkin pääsin hetkeksi istahtamaan kyytiin. |
Kyllä oli miehen hymy näkemisen arvoinen, kun hän saapui takaisin kymmenen minuutin reissultaan. Olisi kuulemma kannattanut ottaa pidempi sessio! Melko vaarallinen ammatti muuten heillä, jotka näiden amatöörikuskien kyydissä istuvat päivät pitkät. Ajetaan kuitenkin muun liikenteen seassa ja auto kiihtyy erittäin nopeasti.
Seuraavaksi suuntasimme majapaikkaamme, Maranello Palaceen. Saimmekin huoneen heti aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Siisti hotelli, kaikki mukavuudet löytyivät, runsas aamupala, ystävällinen henkilökunta ja Ferrarin tehdas näkyi parvekkeelta. No, Ferrarin tehdas toki näkyi kaupungissa kaikkialla, käsittihän se reilusti muutaman korttelin kokoisen alan. Ferrarin univormuihin pukeutunutta väkeä käveli myös vastaan ihan joka kulmalla. Maranellossa tunsikin olevansa Ferrarin ihmemaassa.
Lounastimme "Ferrarin työmaaruokalassa", Cavallinossa. Sisustus oli täynnä moottoriurheilua; oli Ferrarin ori, Ferrarin moottori, formula-auton keulaa ja tietysti valokuvia kaikista paikalla vierailleista kuuluisuuksista. Ravintolasta sai myös ostaa mukaan Ferrari-viiniä. Ostinkin pari pulloa proseccoa. Tosin tämä tuote osoittautui hieman pettymykseksi, kun sen hotellin parvekkeella myöhemmin aukaisimme. Juoma oli punaista ja muistutti kyllä enemmän marjamehua kuin kuplivaa kuohujuomaa.
Lounaan jälkeen suuntasimme Ferrari-museoon. Mieletön paikka! Museossa kertoi kaiken Enzo Ferrarin urasta. Eri näyttelytiloissa oli runsaasti erilaisia katu-Ferrareita eri vuosikymmeniltä. Itselleni kiehtovin huone oli luonnollisesti Formulaykkösiin keskittynyt. Seinillä oli valtavasti Ferrari-kuskien saavuttamia pokaaleita sekä F1-autoja eri ajanjaksoilta. Yhtä seinää koristivat Ferrarin maailmanmestarien kuvat, ja siellä viimeisimpänä meidän oma Kimi Räikkösemme! Meidän Maranellon reissullamme mielessä pyöri paljon odotus Ferrarin tulevan kauden toisen kisakuskin nimeämisetä. Odotimme tätä tietoa kuin Vatikaanissa paavin valintaa. Meidän paikallaollessamme kyseistä tietoa ei kuitenkaan tullut.
Kilpa-autojen taustalla pyöri filmi, jossa näytettiin formula-ajoja lajin alkuajoista nykypäiviin. Liekö syynä ollut filmin taustalla soinut mahtipontinen musiikki vai muu lajiin liittyvä tunnetila, mutta itse suorastaan liikutuin tässä näyttelytilassa.
Illallisen olimme varanneet Ristorante Montanasta. Olimme saaneet vinkin tästä ravintolasta paikassa vierailleilta. Onneksi olimme tehneet pöytävarauksen, sillä ovelta käännytettiin kaiken aikaa porukkaa pois. Oli toki perjantai-ilta, mutta omistajan mukaan täyttä oli kolme seuraavaakin iltaa. Ruoka oli taivaallisen hyvää! Paikkaan ei varmasti eksy vahingossa, mutta se on hyvin tunnettu paikallisten keskuudessa. Seiniä koristivat Ferrarikuskien ajohaalarit ja kypärät. Kuvista näki, että ravintolassa olivat vierailleet mm. Michael Schumacher ja Fernando Alonso. Kimin kuvaa sai hiukan aikaa etsiä, mutta löytyihän se sieltä. Ja kimimäisesti tekstinä luki selvällä suomen kielellä "kiitos mummolle lihapullista!"
 |
| Suussasulavia italialaisia alkupaloja. |
 |
| Pinaattilasagne |
 |
| Kimi kiittelee mummoa hyvistä lihapullista |
 |
| Michael Schumacher ravintolan keittiössä |
 |
| Ravintolassa on vieraillut mm Fernando Alonso |
Ravintolassa ei ole lainkaan ruokalistaa vaan tarjoilija kertoo, mitä kaikkea sinä iltana on tarjolla. Tilasimme yhdistelmän erilaisia alkupaloja ja sen perään pastaa ja pinaattilasagnea. Molemmat olivat viedä kielen mennessään! Vatsat pullistelivat tässä kohtaa, ja tarjoilija tuli kysymään, mitä ottaisimme pääruoaksi! Meidän yllättyneet ilmeemme nähtyään tarjoilija tokaisi "Hei, nyt ollaan Italiassa!" No, me emme nyt pystyneet muuttumaan italialaisiksi, mutta jälkiruokaa sentään tilasimme. Tiramisu suorastaan suli suussa ja erinomaisen herkullista oli myös pannacotta.
Päivä 5 Kohti San Marinoa
Lauantaiaamuna teimme heti herättyämme kävelylenkin Maranellon keskustaan, jonne oli hotellilta reilun kilometrin matka. Välissä oli käytännössä se Ferrarin tehdas. Ikuistimme filmille mm. kuuluisan liikenneympyrän ja Enzo Ferrarin muistopatsaan.
Lenkin jälkeen maistui aamiainen ja sitten olimmekin valmiita hyppäämään taas Alfa Romeomme kyytiin. Tällä kertaa lähdimme ajelemaan pikkuteitä pitkin kohti San Marinoa. Matkalla poikkesimme mm. Forlin kaupungissa, jossa olimme majoittuneeet tasan 20 vuotta aikaisemmin ollessamme Imolan formulakisoissa. Olipa nostalgista palata näille seuduille. Muissa kylissä ei kuitenkaan ollut mitään erityisempää nähtävää ja matkakin eteni niin hitaasti, että nousimme takaisin autostradalle. Italian autostradalla pitää varautua tietulleihin. Pienimmillään maksoimme lyhyestä etapista 2,10 euroa ja pisimmän pätkän jälkeen maksua kertyi lähes 20 euroa. Matka taittuu kuitenkin niin paljon nopeammin, että se kannattaa.
Saavuimme sumuiseen ja pilviseen San Marinoon iltapäivällä. Huonollakin säällä pystyi heti näkemään kuinka satumaisesta paikasta on kysymys. Historiallinen, kaunis vanhakaupunki sijaitsee korkealla vuorella ja näkymät olivat jälleen upeat. Hotellin vastaanotto tiesi kertoa, että aurinko alkaa paistaa puolen tunnin päästä. Niin epäuskottavalta kuin se tuntuikin sillä hetkellä, oli pakko todeta hänen olleen täysin oikeassa. Pilvet katosivat siihen mennessä, kun olimme saaneet laukut huoneeseen ja päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin.
Majoituimme San Marinossa hotelli Rosaan. Tälle pienelle perhehotellille voi antaa täydet pisteet. Ystävällinen asenne huokui kaikista työntekijöistä alkaen kirjeenvaihdosta varaustilanteessa. Meidän poislähtiessämme he jopa juoksivat perään ja antoivat tuliaisiksi pullollisen paikallista punaviiniä! Pullo on vielä avaamatta, täytyy jonain syksyisenä iltana maistella ja muistella ihanaa San Marinoa.
Hotelli sijaitsi suoraan kaupungin kuuluisien 3 tornin alapuolella. Torneille oli pieni pääsymaksu, ja noin euron lisämaksulla olisi päässyt vielä useampaankin
museoon/nähtävyyteen. Meillä ei valitettavasti ollut oikein aikaa muuhun kuin näihin torneihin, mutta ehkäpä jo ensi kerralla.
Palatsinaukio oli myös kaunis paikka ja melko täynnä väkeä. Osasyy turistiensuureen määrään oli viikonloppuna ajettava San Marinon MotoGP-
kisa.
Päivä 6
Lähdimme jo aamukahdeksalta ajelemaan kohti rannikkoa. Olimme varanneet huoneen Misano Adriaticon rantakaupungista. Liput MotoGP-kisaan olimme ostaneet jo kesällä ennakkoon suoraan radan virallisilta nettisivuilta. Tilasimme liput viikonloppuna ja seuraavana torstaina kuriiri toi ne kotiovelle. Hotellista oli muutaman kilometrin matka radalle, joten sijainti oli sen suhteen loistava. Matka sujui kävellen lähes huomaamattomasti keltaista massaa seuraten. Ratahan sijaitsee Valentino Rossin kotiseuduilla ja lähes kaikilla oli päällään keltainen "The Doctor 46"-paita ja lippis. Maassa maan tavalla, joten sellaisethan meidänkin piti sitten hankkia.
 |
| Me ja 96500 muuta innokasta moottoriuheilufania. |
Päivä 7 Misano Adriatico, Cattolico, Riccione
Alunperin olimme varanneet Misanon Riviera-hotellista vain yhden yön. Tykästyimme kuitenkin tähänkin majapaikkaan niin paljon, että jäimme toiseksikin yöksi. Tämäkin hotelli on perheomisteinen, paikalla oli kolme sukupolvea ja myös lemmikkikoira- ja kissa, mikä lämmitti meidän eläinrakkaiden sydäntä erityisesti.
 |
| Hotelli Rivieran koira |
Viimeisenä kokonaisena päivänä meillä oli vihdoin mahdollisuus vain olla ja lepäillä vaikka rantatuoleissa. Toki me vuokrasimme polkupyörät koko päiväksi ja teimme pari eri pyöräilyretkeä molempiin suuntiin Misanosta. Vierailimme niin Cattolicalla kuin Riccionessakin.
 |
| Cattolican rantaa |
Kaiken kiireen jälkeen oli kyllä ihana makoilla rannallakin kirjaa lukien. Kun aurinko alkoi laskea, siirryimme hotellin kautta illalliselle. Misanon kuuluisin ravintola lienee Hochey. Sinne oli pitkät jonot molempina viikonlopun iltoina. Hocheyssä oli valtavasti edesmenneen Marco Simoncellin kuvia ja muuta rekvisiittaa. Ravintolassa on myös hänen aito kilpapyöränsä ja erikoisuutena paikan omistaja käynnistää pyörän moottorin joka ilta samaan aikaan hieman kymmenen jälkeen. Ravintolan edustalle kerääntyi todella paljon väkeä tätä episodia katselemaan ja kuuntelemaan. Omistaja oli itsekin entinen kilpakuski, Paolino nimeltään.
 |
| Misanon rantaa |
 |
| Marco Simoncellin pyörä Hocheyssä |
Päivä 8 Tavullian kautta Milanoon
Tiistaiaamuna, viimeisenä lomapäivänämme, lähdimme ajelemaan heti aamiaisen jälkeen. Lentomme lähtisi Milanon Malpensan kentältä iltaseitsemältä ja olin sopinut auton palautuksen paria tuntia aikaisemmaksi. Meillä oli siis runsaasti aikaa, mutta matkaakin oli n. 400 kilometriä. Suuntasimme ensin Tavulliaan, pieneen lähiseudun kylään, joka on tullut tunnetuksi Valentino Rossin kotipaikkana. Kylä olikin ihan uskomaton näky. Jos Maranellossa kaikki oli Ferraria, niin Tavulliassa maisemaa hallitsi Valentino Rossi. Tien kaiteet oli vuorattu Valen keltaisella, ja jopa kirkonmuuria koristi hänen iso kuvansa. Paikkakunnalla on muuten nopeusrajoituskin ollut Rossin kunniaksi 46 km/h. Me emme tosin tuota kuuluisaa liikennemerkkiä koskaan löytäneet, liekö se jo poistettu kaupungin kyltin alta.
Tavullian jälkeen matka kohti Milanoa alkoi. Autostradaa pitkin vauhtia saattoi hyvin pitää korkealla ja maisemat vaihtuivat nopeasti. Ajatuksenamme oli poiketa Monzaan lounaalle, mutta koska olisimme ehtineet sinne vasta iltapäivällä, suurin osa (ainakin kunnollisista) ravintoloista olisi kiinni. Niinpä poikkesimme moottoritieltä Piacenzan kaupunkiin ja nautimme paikallisessa jazzbaarissa maittavan pastalounaan.
 |
| Nyt oli muuten polttoaineen hinta kohdallaan. Mitäs jätettiin tankkaaminen autostradan varrelle. |
Malpensaan saavuimme hyvissä ajoin. Autonpalautus ja lennolle tsekkaus sujui ongelmitta ja pian istuimmekin jo odottamassa Finnairin lentoa kotiin.
Ai niin, päällimmäisenä tästä päivästä jäi mieleen uutinen, joka tavoitti meidät kesken ajomatkan; Kimi Räikkönen ei ajaisi Ferrarilla enää tämän kauden jälkeen. Pian tämän uutisen jälkeen tuli tieto, että Kimi jatkaa vielä kaksi kautta Sauberilla.
Laskeuduimme sateiseen Helsinkiin yhdentoista maissa illalla. Takana viikko Italiassa, neljässä eri kohteessa, 1300 kilometriä autolla. Niin ja paljon (liikaa!) pizzaa ja pastaa. Mietimme lennon aikana, mistä kohteesta tykkäsimme eniten ja San Marino sai meiltä molemmilta eniten pisteitä. Gardajärvikin on upea, mutta San Marinossa on jotain taianomaista ja haluaisin sinne ehdottomasti uudelleen vähän pidemmäksi aikaa.
Niin, ja sen verran ihastuin jälleen Italiaan, että päätin saman tien ilmoittautua italian kielen kurssille. Syksyn ryhmät olivat valitettavasti täynnä, mutta heti alkuvuodesta tulee uusi tilaisuus. Pastaa ja pizzaa sen sijaan ei välttämättä ole ruokalistalla ihan ensimmäiseksi, niistä kiintiö tuli joksikin aikaa täyteen.
 |
| Kotimatkalla Alppien yllä. |
